On taas aika jatkaa ja heti alkuun voisin mainita että viime kerran jälkeen käytin hiukan aikaa nostaakseni hahmojeni tasoja jonkin verran. Alueen viholliset koostuivat lähinnä vaikeammista versioista vanhoista tutuista vihollista. Ärsyttävimpiä olivat jonkinlaiset lentävät kalaheput, koska heillä on korkea fyysinen puolustus.
Kun olin aikani paikkoja tutkinut ja mätkinyt vihollisia, löysin jälleen suihkulähteen jonka luona Aurora pyysi että näkisi hänen isänsä. Kuten arvata saattaa, Auroran isä on vain huononemaan päin ja tulva uhkaa nielaista hänen koko kansansa.
Muistatteko kun äsken valitin mitkä on alueen ärsyttävimpiä vihollisia? Noh arvaatkaapa mistä isompi versio on pomo! Niinpä tietysti...
Onneksi tämä kaveri ei kuitenkaan nyt niin paha ollut, vaikka kaksi kaveria silläkin oli. Kaverit ensin pois ja sitten Finn vaan viskoi sähkötaikaansa kunnes mokoma pysyi maassa.
Taistelun jälkeen matka jatkui ja löysin portin Palace of the Suniin, mutta portti oli kiinni. Portin avaaminen vaati taas hohdon käyttämistä, sillä porttia ympäröi neljä patsasta joissa jokaisessa oli jotain sinistä jonka muodon pystyi heijastamaan portin vastaaviin muotoihin.
Palace of the Sunissa jatkoin vihollisten mätkimistä ja vihollisiin liittyi kaksi uutta kohdetta, ärsyttävän nopea griffoni ja jäämurikoita (Jotka vastustaa tulta ja ovat heikkoja sähkölle...).
Hiukan myöhemmin Nox olikin jo Auroraa odottamassa. Loukkaukset lentelivät molemmin puolin ja sitten Nox täytti huoneen myrkyllä ja pakeni. Myrkky vahingoitti Auroraa jatkuvasti, joten piti nopsaan etsiä kaksi vipua jotta pakoreitti aukeni. Sitten tosin perässä tuli piikkiseinä, jota lensin karkuun.
Pian oli taas Nox edessämme ja nyt hän muutti muotoaan lonkerohirviöksi! Petturia turpaan!
Noxilla oli mukanaan kaksi lonkeroa ja yllätys, yllätys, sekä hän että lonkerot olivat heikkoja sähkölle. Minun koko taktiikkani oli kutakuinkin että Fnn viskoo Lightning Strikea kunnes Nox kaatuu. Ja se toimi!
Taistelun jälkeen Umbra tuli paikalle kiroamaan Auroraa, kehtasikin tappaa hänen tyttärensä! Umbra koetti suostutella Auroran luovuttamaan Kuun ja Tähdet niin hän saa palata isänsä luo. Aurora ei kuitenkaan voinut jättää Lemuriaa vaaraan.
Umbra kävi kiinni taioilla, mutta Auroran onnistui paeta virran mukana. Hän menetti tajuntansa mutta Igniculus kuljetti hänet takaisin samalle alttarille, josta hänen seikkailunsa Lemuriassa alkoi. Siellä oli häntä odottamassa metsänneito eli...hänen äitinsä! Valon kuningatar soitti tuttua sävelmää huilullaan ja sitten Tähdet, Aurinko ja Kuu yhdistyivät Auroran sisään ja hän heräsi entistä voimakkaampana!
Äiti ja tytär juttelivat hetken mukavia, mutta sitten Aurora sanoi että Umbra täytyy pysäyttää lopullisesti. Joten Aurora lähti lentoon, kohti Umbran linnaa. Taivaalla Umbra olikin jo odottamassa.
Umbra uhosi hetken ja sitten alkoi todennäköisesti viimeinen taistelu!
Umbralla oli tietysti kaksi pöllöä kaverinaan ja oletin että ne kannattaa tappaa nopeasti. Heti alkuun käytin ensimmäistä kertaa yhtä lukuisista esineistä joita pelin aikana on kasaantunut. Unstoppable (All) estää muutaman vuoron ajan ettei iskujani voi keskeyttää, joten käytin sellaisen ja sitten Aurora ja Finn viskoivat parhaita taikojaan. Kun molemmat alkoi olla heikossa hapessa, vaihdoin tilalle ensin Oengusin ja sitten Rubellan. Oengus käytti vaan iskuaan joka osui kaikkiin vihollisiin (Kaikki kohteet oli heikkoja valolle ja Oengusilla oli Oculi, joka takia kaikki hänen iskunsa tekivät valo-vahinkoa) ja Rubella piti hänet hengissä. Kun pöllöt oli kuolleet, taistelu oli jo käytännössä voitettu koska Umbra ei saanut juurikaan vuoroja, sillä Rubella kerkesi aina keskeyttää hänen iskunsa.
Taistelun jälkeen Aurora kumppaneineen suuntasi peilin läpi hänen kotiinsa ja sitten ääni kertoi kuinka Aurora ystävineen ohjasi ihmiset turvaan uhkaavalta tulvalta. Ja näin sekä Auroran koti että Lemuria oli jälleen turvassa.
Ja se oli sit sellainen peli! Itse kyllä tästä kovasti tykkäsin, joskin olen iloinen että tuli pelattua Expertillä koska siitäkin huolimatta pelin vaikeusaste ei ollut niin hirvittävän korkea. Kenties Casual on sitten ihan hyvä paikka aloittaa jos roolipelit ei ole tuttuja. Ja pakko kyl kehua miten kaunis tämän pelin graafinen tyyli on ja musiikit olivat varsin mainioita. Pituutta olisi saanut olla hiukan enemmän, mutta tarinan sai tässä ajassa kerrottua varsin hyvin. Se että kaikki dialogi oli kuin yhtä pitkää runoa oli kyl vähän väsyttävää loppua kohden, mutta ei se haitannut kokemusta.
Nyt sitten jännitetään että onko minun seuraava projektini jo nurkan takana vai meneekö ensin vuoteen... Niin tai näin, kiitos taas lukijoille!
